Suomen vihatuin mies

​Aamun Hesarissa oli juttu rattiraivosta, josta palautui mieleeni viimekesäinen sattumus. Olin vienyt tyttäreni Pitäjänmäen juna-asemalle ja nousin ehkä hieman vauhdikkaasti autolla mäkeä ylös. Jarrutus saattoi jäädä hieman viime tinkaan, kun saavuin yhdistetyn jalkakäytävän ja pyörätien tuntumaan. Pyöräilijä tuli vasemmalta kovaa vauhtia ja luonnollisesti pelästyi, että tulenko jarruttamatta hänen eteensä. Veti liinat kiinni sladissa siitä ohitseni, pysähtyi ja tuli kertomaan mielipiteensä.

​Kuva: Team Rynkeby

Siinä vaihtelimme sanan jos toisenkin. Kaveri väitti, että kaikki bemarikuskit ovat tuollaisia, ja lopulta toivottelimme hampaita kiristellen toisillemme mukavaa päivän jatkoa.
​
Kumpi oli väärässä? ​​

Viime syksynä pyöräilin kotia kohti, kun edessäni tapahtui jonkinlainen episodi. Yhtäkkiä huomasin, että muutaman sadan metrin päässä pyöräillyt kaveri seisoi pyöränsä vieressä, auto tiensivussa ja autokuski pyöräilijän rinnuksissa. Pysähdyin kohdalle ja kysyin, mitä on tekeillä, jonka jälkeen autoilija liukeni nopeasti paikalta. Ilmeisesti autoilija oli tullut pyörätietä ylittävän pyöräilijän eteen ja siitä oli sitten syntynyt jonkinlainen keskustelu. Tässä tapauksessa lain mukaan autoilija oli toki väärässä, mutta toisaalta pitäisikö kolmea kymppiä lähestyvän valottoman pyöränkin hieman hidastaa risteysalueella.

Niin tai näin, liikennekäyttäytyminen on muuttunut aggressiivisemmaksi. Se, että tunteet hieman toisinaan nousevat pintaan, on varmaan aika normaalia. Sen sijaan ryysyihin kiinni käyminen ei ole.

Team Rynkebyn osallistujat sitoutuvat toimimaan esimerkillisesti kaikissa liikennetilanteissa. Eivät vain noudattamaan sääntöjä, vaan myös kunnioittamaan ja ottamaan huomioon muut tiellä liikkujat. Tämä olisi tärkeä periaate kaikille tiellä liikkujille. Autoillessa otetaan huomioon pyöräilijät ja jalankulkijat. Mutta myös pyöräillessä huolehditaan siitä, ettei aiheuteta vaaratilanteita liian suurella tilannenopeudella. Vauhtilenkit ja uudet keskinopeusennätyskokeilut on syytä tehdä soveltuvilla reiteillä pääosin taajaman ulkopuolella. Myöskään yksittäisten tiellä liikkujien opettaminen ei pääsääntöisesti johda halutunlaisiin lopputuloksiin puolin taikka toisin.

Toisinaan koen olevani Suomen vihatuin mies. Ajan Bemarilla ja pyöräilen! Molemmat ovat selkeästi liikenteessä tunteita herättäviä välineitä. Onhan selvää, että kaikki bemarikuskit ajavat metrin päässä edellä olevasta ja liikennesäännöistä piittaamatta huolehtivat vain itsestään ja siitä, että ovat mahdollisimman sujuvasti päämäärässään. Ja sama juttu on pyöräilijöillä. Töihin pyöräillessä ei voi pysähtyä tai hidastaa liikenteen sujuvoittamismielessä, koska on riski, että keskinopeus hieman heikkenee ja uusi ennätys kodin ja työn välillä jää tekemättä.
​
Haluan eroon tästä leimasta… Pyöräillä haluan jatkossakin, joten täytynee vaihtaa auto ja olla taas puoliksi kunniallinen tiellä liikkuja!

Lue muita Kunnon haaste -blogikirjoituksia >>