Spandexit paukkuu

On reilut viisikymmentä päivää starttiin. Vaikka mitä tekisi, niin aika vääjäämättä tikittää kohti Pariisiin lähtöä. Samalla kun mieleen hiipii epävarmuus siitä kuinka tuo matka sujuu, niin toisaalta on jo haikea mieli, että tässäkö tämä nyt oli. Lähes vuoden mittainen suururakka, jolla on yritetty saada mies kuntoon ja samalla auttaa syöpälapsia...

---

Starttipäivän lähestyessä alkaa olla myös paljon erilaisia tapahtumia. Näkyvyys on tietenkin tämän kaltaisen hyväntekeväisyyden kannalta keskeisessä roolissa. Ryhmämme on ollut mukana erilaisissa tempauksissa ja tapahtumissa;  GoExpon  messuosastolla, järjestämässä koulujuoksuja, jakamassa aamiaista pyöräilijöille ja monissa muissa. Tällä viikolla on Granipäivä ja loppuviikko huipentuu Team Rynkeby golfiin Porvoossa sekä Espoon ympäriajoon Giro d’Espooseen. Vielä muuten ehtii mukaan tuonne golf-tapahtumaan. Se on leppoisaa pelailua Best ball –kisan merkeissä. 

Sen sijaan minua jännittää jo tuo Giro d’Espoo. Viimevuotisen Lohjan ympäriajon jälkeen tämä on minulle vasta järjestyksessään toinen massapyöräilytapahtuma tällä vuosituhannella. Lohjalle mennessä ei ollut vielä tietoa etiketeistä eikä muista lajiin liittyvistä hienouksista. Silloin oli kypärässä lippa ja päällä tuulipuvun takki. Kaverilta lainassa ollut Bianchi loi ehkä hitusta katu-uskottavuutta, kunhan ei katsonut lahkeisiin. Ne oli kuminauhalla köytetty, ettei menisi ketjujen väliin. Yhden ryhmän takana ajellessa ihmettelin, kun kaveri näytteli erilaisia sormi- ja nyrkkimerkkejä. Sanatonta viestintää, mutta minulla ei vaan ollut hajuakaan mitä ne tarkoittivat. Ilmeisesti varoitteli vaaroista. 

​"Nyt sitten mennään norpanmuotoinen vartalo verhottuna tiukkaan spandexiin."

​Nyt sitten mennään norpanmuotoinen vartalo verhottuna tiukkaan spandexiin. Vaaka muuten osoittaa juuri ja juuri alle 100 kiloa, joten yksi tavoite on melkein saavutettu. Taisin tosin tavoitella 90 kiloa, mutta kun tuo vatsa on muuttunut lihakseksi, niin se kuulemma painaa enemmän. Muoto on toki ennallaan. Lukkopolkimien kanssa polkemiseen alkaa tottua eikä klassista pysähtymistä lukot kiinni ole vielä päässyt tapahtumaan. Mutta eiköhän sekin sieltä vielä tule. Tällä viikolla voi olla mahdollisuus päästä pyöräilemään jo ilman talvivarustusta. Viime viikolla oli melko absurdi tunnelma, kun yhtäkkiä auringonpaiste vaihtui melko rankkaan lumisateeseen. Lämpötila oli 0 astetta ja polkiessa toivoi, että kehon lämpötilan ylläpitämiseksi ylämäki ei päättyisi koskaan. Toivottavasti Giro d’Espoo päästään ajamaan mukavassa ja leppoisassa kevätsäässä. 

Matka siis etenee ja määränpääkin alkaa olla näkyvissä. Toistaiseksi hyvillä mielin tästä kaikesta. On ollut mahtava tutustua uusiin ihmisiin ja harjoitella heidän kanssaan kohti yhteistä päämäärää. Tämän blogin kirjoittelu on ollut itselleni terapeuttista ja toisaalta tätä kautta monet ovat innostuneet Team Rynkebyn toiminnasta. Ensi vuoden joukkueen kasaaminen alkaa pikkuhiljaa. Joten jos kiinnostaa, kannattaa käydä ilmoittautumassa. Ja jos ei pyöräily kiinnosta, niin aina voi käydä tekemässä lahjoituksia Team Rynkebyn My collection -sivuilla. Tuon keräyksen tärkeyttä ei pidä tässä kaiken hötäkän keskellä unohtaa. Sitäkin kautta saaduilla varoilla pystytään auttamaan pieniä syöpälapsia ja heidän perheitään eteenpäin tuossa viheliäisessä ja epäoikeudenmukaisessa sairaudessa!

---