Peruskuntoon kävelemällä

​Syöpälasten hyväksi tehtävä pyöräilyreissu kohti Pariisia jatkuu, vaikkakin ilman pyörää toistaiseksi. Nyt ollaan nimittäin peruskuntovaiheessa, jota tehdään ensi vuoden huhtikuuhun saakka. Tai voihan sitä pyöräilläkin, mutta huhtikuussa aletaan pyöräilemään yhdessä. Nyt peruskuntoa rakennetaan joukkueen kanssa viikoittaisten spinning-treenien lisäksi joka toinen viikko suoritettavalla peruskuntokävelyllä.

​Kuva: Ossi-Matti Laitinen

Ensimmäinen lenkki oli 12 kilometriä ja nyt viime sunnuntaina viiletettiin jo 18 kilometriä.  Huhu kertoo, että nousujohteisen harjoittelun seurauksena ensi vuoden puolella lenkit ovat 30 kilometrin mittaisia. Ja voin kyllä sanoa, että tähän mennessä ne ovat olleet yllättävän rankkoja. Vaikka kävely vaihtelevassa maastossa tehdäänkin matalalla sykkeellä, niin kyllä sen jälkeen on tuntunut paikoissa ja lepo ollut tarpeen. Peruskuntoa kehitettäessä vauhdin pitäisi pysyä aerobisella tasolla, mikä tarkoittaa, että liikkuessa pystyy vielä juttelemaan kaverin kanssa. Hengästymättä.

Rakkoja pitää yrittää välttää sekä kieleen että jalkoihin. Etenemme kävelylenkit telaketjumallilla, parijonossa vieruskaveri vaihtuu 5-10 minuutin välein. Tähän mennessä olen tutustunut huikeaan määrään uusia ihmisiä. Joukkue on ammatillisesti melkoinen kirjo ja myös liikunnallisesti löytyy kaikkea entisen sohvaperunan ja maajoukkuepyöräilijän väliltä. En edes osaa sanoa, kumpi on raskaampaa, kävely vai juttelu. Mutta sen voin sanoa, että molemmat vievät joukkuetta positiivisessa hengessä eteenpäin.

Koska insinööri olen, niin toki teknologia on mukana kuvassa. Ei ole sen hienompaa kuin tallentaa eri harjoitusten tietoja järjestelmään ja yrittää seurata kunnon kehittymistä. Kadenssianturista kerroin viime blogissa, mutta nyt piti hankkia jo urheilukellokin. Älykello on merkittävä apu, kun toteuttaa suunnitelmallista harjoitusohjelmaa. Kello arvioi levon määrän ja toisaalta informoi suorituksen aikana, mennäänkö liian kovaa tai hiljaa. Tosin viime lenkin jälkeen tapahtui jotain mystistä ja koko kolmen tunnin kävelysuoritus katosi kellostani. Nyt vaan mietin, että oliko harjoitus kohdallani ihan turha.
​
Muutos on jo lähtenyt liikkeelle. Viime viikolla olin työmatkalla Belgiassa ja havahduin olevani kello kuudelta aamulenkillä. Myös hotellin kuntosalilaitteet saivat kyytiä. Työpäivän päätteeksi ja treenien päälle toki oli mukava sitten maistella muutamaa belgialaista olutta. Hyvällä omallatunnolla!

Lue muita Kunnon haaste -blogikirjoituksia >>