Päämäärätietoista polkua

Vuosien ajan olen yrittänyt aloittaa säännöllisen liikunnan, ja käynyt aina silloin tällöin tekemässä jonkinlaisen lenkin tai piipahtanut muutaman kerran kuntosalilla. Tyypillisesti nämä aloitukset ovat päättyneet ennen kuin ne ovat päässeet kunnolla vauhtiin. On ollut helpompaa uppoutua työhön tai keksiä jotakin muuta tekemistä kuin lähteä pihalle lenkkeilemään. Entisenä kilpaurheilijana olen myös kokenut, että liikunnan pitää olla tavoitteellista ja sillä pitää olla jokin selkeä päämäärä. Siis jokin muu, kuin oma hyvinvointi.

Keskiviikon Hesarissa oli juttu jo ikääntyneemmistä ihmisistä, jotka kisaavat viikoittain yleisurheilukilpailuissa. Siinä oli useampikin urheilija, jotka olivat nuoruusvuosien jälkeen viettäneet ruuhkavuosia ja niistä selvittyään, hieman ylipainoisina ja keski-iän kynnyksellä, innostunut uudestaan liikunnasta. Jutussa näkyi myös hyvin tuo tavoitteellisuus. Kilpailut saivat ihmiset liikkeelle joka viikko, ja ne motivoivat harjoittelemaan vielä 85-vuotiaana.

Team Rynkeby pyöräilee kesällä Pariisiin. Se täyttää minulle tavoitteellisen liikunnan kriteerin. Viikossa taitettava 1200 km:n matka vaatii riittävän hyvää kuntoa, jotta matkasta voi nauttia ja päästä kunnialla maaliin. Olen viime vuoden lokakuusta asti treenannut säännöllisesti ja harjoitusmäärät ovat liikkuneet 7-10 tunnin tasolla viikossa. Olen täällä blogissakin aina välillä pohdiskellut kuntoni kehittymistä ja ollut hieman huolissani siitä, että jaksanko oikeasti polkea Pariisiin.

Viime viikonloppuna tulikin eteeni ensimmäinen todellinen kunnonmittaustapahtuma. Osallistuimme Pirkan pyöräilyyn! Matkaa tuolle sunnuntaipäivän pyöräreissulle kertyi 217 kilometriä, ja se on ylivoimaisesti pisin matka mitä olen eläessäni yhden päivän aikana pyöräillyt. Etenimme kohtuullisella nopeudella ja ryhmä pysyi hyvin kasassa. Maalissa olo oli kliseisen väsynyt mutta onnellinen. Mutta jaksoin kun jaksoinkin tuon pitkän taipaleen perille, ja sain vahvistusta kunnon kehittymiselle. Pariisi on taas askeleen, vai pitäisikö sanoa 38000 polkaisua lähempänä.

On ollut nautinnollista kokea kaikki se, mitä olen vajaan vuoden aikana kokenut. Ikä ei ole este aloittaa aktiivista liikuntaa. Näin 47 -vuotiaanakin voi ryhtyä haastamaan itseään ja treenaamaan säännöllisesti. Toki on hyvä käydä lääkärissä tarkistamassa, että ”moottori” on kunnossa, mutta jos ja kun vihreää valoa näytetään, niin loppu onkin vain itsestä kiinni. Motivoinnin kannalta kannattaa asettaa itselle sopiva päämäärä ja ryhtyä etenemään sitä kohti.

Team Rynkeby on tähän motivaatiotarkoitukseen loistava projekti. Päätavoite on kerätä syöpälapsille ja heidän perheilleen varoja, jotka auttavat eteenpäin tuon epäoikeudenmukaisen sairauden kanssa. Tavoite saavutetaan näkyvyyden kautta, jota synnytetään mittavan pyöräilyprojektin kautta. Ja tämän kaiken tekee pääosin entuudestaan tuntemattomat ihmiset, jotka projektin aikana hitsautuvat uskomattomalla tavalla toisiaan tukevaksi ja kannustavaksi ryhmäksi.

Ensi vuoden Team Rynkeby -joukkueita ollaan kokoamassa. Jos koet hyväntekeväisyyden tärkeäksi, haluat parempaan kuntoon sekä saada uusia ystäviä, pistä hakemusta liikkeelle!

Katso Team Rynkebyn rekrytointivideo ja hae ensi vuoden matkalle osallistujaksi!