Metsän poika tahdon olla

​​On vuoden pimein ja lumettomina aikoina myös synkin ajankohta. Meidän suomalaisten onneksi joulun ja uudenvuoden juhlinta tuovat positiivisen pilkahduksen tähän ajan hetkeen. Mutta kuntoilun ja painonhallinnan kannalta eletään erittäin haastavia aikoja. Lohtua pimeyteen on helppo hakea syömällä, ja kyllä itsehillintä joutuu väistämättä koetukselle joulun herkkuja nautiskellessa. Vanha viisaus onneksi sanoo, ettei ole niinkään väliä, mitä syö joulun ja uudenvuoden välissä vaan sillä, mitä syö uudenvuoden ja joulun välissä.

​No, joulumässäilyn lomassa ei tule unohtaa, että Pariisin pyöräreissu lähenee. On reippaasti alle 200 päivää jäljellä valmistautua. Tällä hetkellä harjoittelumääräni liikkuvat 5-6 tunnin tasolla viikossa, mutta nyt tammikuussa pitäisi määrää nostaa muutamalla tunnilla. Paino on ennallaan, mutta kyllä kuntopuolella on havaittavissa kehittymistä. 

​Uutena innostuksen kohteena olen löytänyt maastopyöräilyn. Mikä onkaan sen hienompaa kuin sukeltaa sysipimeään metsään ja ajella pitkin sinne muodostuneita polkuja. Hyvien valojen avulla ajaminen sujuu yhtä hyvin kuin päivänvalolla. Hieman ehkä pelottaa, että josko se mörkö jossakin vaanii, mutta tuskin se kiinni saa, kun pyörittää kampia riittävällä tehokkuudella.
​
En ole aikaisemmin juurikaan ajanut pyörällä talvella. Maantiepyöräily olisikin varmasti kylmää hommaa, mutta maastopyöräilyssä vauhdit ovat pienemmät ja siten viima ei pääse palelluttamaan. Hommaa voisi verrata maastohiihtoon. Riittävän lämmin pukeutuminen ja nastarenkailla sekä hyvillä valoilla varustettu pyörä tekevät etenemisestä miellyttävää. Kahden viikon aikana mittariin on tullut jo lähes 150 kilometriä erilaisia polkuja. On ollut kovaa tuulta, vesisadetta, lunta, jäätä ja kuraa.

​Aikaisemmin olen aina talvikuukausina yrittänyt keksiä syitä, miksi ulos ei voi lähteä. Milloin on liian liukasta ja milloin on liian kuraista. Usein sade estää tai sitten tuuli. Mutta metsän suojassa pyöräilyä ei tuuli eikä sadekaan juuri haittaa. Kura tuo täysin uuden elementin ja pistää ajotaidot koetukselle. Hieman rapsakkaa jäistä polkua voi taas ajella hieman rennommin.

​Nummelassa on mahtavat mahdollisuudet maastopyöräilyyn. Nummelanharjulla kulkee ristiin rastiin polkuja, ja jos haluaa, niin harjua pitkin voi ajella Lohjalle asti. Siellä on tiettävästi vielä monipuolisemmat maastot. Metsässä touhuillessa aika kulkee kuin siivillä ja kahden tunnin lenkki menee lähes huomaamatta. Ainoa haaste kunnon kehittymisen kannalta on, että syke tahtoo nousta innostuksen myötä vähän turhan korkealla. Maltti pitäisi muistaa myös maastossa. Nyt eletään kuitenkin peruskuntokautta ja vielä haetaan kestävyyttä kesän pyöräilyyn.

Pyöräilyyn voin investoida loputtomasti. Uusia mielenkiintoisia menopelejä löytyy ja erityyppisiin pyöräilytarpeisiin on tarjolla jos vaikka minkälaisia apuvälineitä. Mutta kyllä alkuun pääsee aika helposti. Kun pyöräilykärpänen puraisi, ajelin vielä lähes vuoden viisitoistavuotta vanhalla hybridilläni. Fillaroin sillä niin maanteillä kuin maastossakin, ja se palveli ihan kelvosti. Mutta toki sitten, kun homma alkaa viemään mennessään, voi aina mahdollisuuksien mukaan hieman investoida lisää ja saada uutta näkökulmaa harrastukseen. Vaikka eivät ne metsän peurat kyllä katsele, että millaisella vempaimella siellä ajelee!

Lue muita Kunnon haaste -blogikirjoituksia >>