​Kauas on pitkä matka

​Team Rynkeby -hyväntekeväisyyspyöräily lähenee lähenemistään. Enää noin 170 päivää varsinaiseen starttiin. Syöpälasten hyväksi toteutettava reissu lähtee liikkeelle Helsingin keskustasta 7.7., ja ensimmäisenä päivänä siirrytään Vuosaaren satamaan ja sieltä lautalla Travemündeen.

​Uskoisin, että nykykunnossa tuo ensimmäinen, parinkymmenen kilometrin päiväsiirtymä menee vielä ihan hyvin, mutta varsinainen polkaisu Travemündesta Pariisiin vaatiikin sitten jo hieman enemmän.

Kuva: Team Rynkeby

Matkaa pyörän mittariin kertyy viikossa 1 200 kilometriä, keskimäärin 170 kilometriä päivässä. Harjoittelu matkaa varten on tosiaan jo aloitettu, ja huhtikuun alussa, kun siirrytään pyöräharjoitteluun, on tarkoitus treenata 2 500 kilometriä.

​Miksi nuo kilometrit tuntuvat minusta hurjilta? Tähän mennessä pyöräilyurallani olen pyöräillyt yli 100 kilometriä päivässä kaksi kertaa. Toinen tapahtui 12-vuotiaana, kun kaverin kanssa päätettiin pyöräillä Toijalasta mökillemme Suomenniemelle. Ensimmäisenä päivänä viiletettiin Toijalasta Lahteen, jossa sitten lepäiltiinkin leirintäalueella pari päivää. Toisen kerran olen ylittänyt tuon 100 km:n maagisen rajan vuonna 1989, kun innostuin penkkareissa lyömään vetoa Pirkan kierroksen suorittamisesta. Tuolloin tempaistiin Pirkan pyöräilyssä muistaakseni 135 kilometrin reitti. Lisäksi saattaa olla, että armeijassa tuli kerran tai pari vedettyä sadan kilsan paikkeilla oleva matka. Mutta vaikka viime vuonna paljon pyöräilin, niin yksikään lenkki ei ylittänyt 100 kilometriä.

Nyt jos harjoitteluohjelma toteutuu täydellisesti ja matka sujuu ilman haavereita, on mittarissa Pariisin Champs Élyséellä heinäkuun 15. päivänä 3 700 kilometriä. Karkeasti ottaen pyörän satulassa tulee istuttua kolmen ja puolen kuukauden aikana 160 tuntia. Jalat pyöräyttävät pedaaleja reilut 800 000 kierrosta ja energiaa palaa reippaasti yli 100 000 kcal. Jos saman ajan istuisi autossa, niin se vastaisi 65 km/h keskinopeudella noin 10 500 km matkaa.

On siinä siis jonkin verran polkemista. Mutta hyvällä ja nousujohteisella harjoittelulla tämän ei pitäisi olla ongelma. Animal Spinning -harjoitukset ovat jatkuneet, ja myös peruskuntokävelyissä on päästy 20 km:n lenkkeihin. Viikonloppuna tehtiin maastopyörälenkki urbaanissa ympäristössä ja mittariin tuli kuin varkain 40 km. Vielä kun oppii välttämään berliininmunkit tauoilla, niin eiköhän tuo painokin lähde putoamaan.
​
Eihän tässä mistään elämää suuremmasta kuntoilusuorituksesta ole kyse, mutta mielenkiintoisesta ja motivoivasta. En voi kuvitella, että pääsisin vastaaviin kilometrimääriin ilman tällaista tavoitetta. Ja tämän kaiken keskellä on hyvä muistaa reissun suuri ja tärkeä tavoite. Kerätä rahaa syöpälapsille ja heidän perheilleen. Se on elämää suurempaa!

Lue muita Kunnon haaste -blogikirjoituksia >>