​Hiekkaa hampaisiin

Nyt alkaa olemaan ne hetket, kun maantiepyöräilijät katselevat malttamattomina pihalle ja odottavat, etta sepelit siivotaan sivuun ja kauden voi julistaa alkaneeksi. Toki myös lämpötilalla on merkitystä. Maantiellä ajettaessa vauhti on sen verran kovempi, että ilmavirta korostaa kylmän ilman vaikutusta ja sateinen kevätpäivä nollan tuntumassa ei ole sitä ihanteellisinta fillarointia. Joskus on kylmällä käynyt mielessä, etta olisipa ylämäkiä enemmän.

Kuva: Team Rynkeby

​Olen viime päivät puunannut uutuuttaan hohtavaa Team Rynkeby Bianchia niin, että kohta siitä lähtee varmaan maalit. Vaihdoin myös hieman leveämmät renkaat alle näin kevään kunniaksi. Pikku puuhastelua tuon pyörän kanssa pitää tehdä, jotta pääsee tutustumaan paremmin sen sielunelämään. On tärkeä löytää oikeat säädöt ja viritellä pyörä siihen kuntoon, että kun kausi alkaa, niin ei tarvitse ihmetellä vaan pääsee ajamaan.

Team Rynkeby Espoon treenit alkavat maaliskuun viimeisenä viikonloppuna yhteisellä tekniikkaharjoittelulla. En tiedä mitä tämä pitää sisällään, mutta varmaan opiskellaan ryhmäajon kannalta tärkeitä käsimerkkejä ja pyörän hallintaa. Niin ja nuo käsimerkit eivät ole näitä kansainvälisiä vaan niillä kerrotaan takana tulevalle pyöräilijälle, mikäli edessä on esimerkiksi este tai pitää hidastaa vauhtia. Ne ovat välttämättömiä, kun ajetaan muutaman kymmenen sentin päässä kaverin takapyörästä.

Tekniikkatreenien jälkeen alkavatkin sitten varsinaiset ajotreenit. Niitä tehdään kolmena päivänä viikossa, ja jos kaikkiin pääsee mukaan, niin treenimääräksi tulee noin 2 500 km. Tämä siis ennen heinäkuun starttia Pariisiin. Treeneissä ajetaan viikolla pari muutaman tunnin lenkkiä ja sunnuntaisin sitten vähän pidempi. Vanha raamatullinen käsky muuttuu tässä tapauksessa muotoon ”Pyhitä lepopäiväsi pyöräilylle!”. Mutta onhan se lepoa työstä ja vie ajatukset täysin muualle. Saattaa jopa toimia löhöilyä paremmin.

Team Rynkeby -projekti on nyt osaltani kestänyt käytännössä puoli vuotta. Tänä aikana en ole vielä käytännössä polkaissut kierrostakaan tuolla varsinaisella työvälineellä. Mutta ensi viikonlopun jälkeen pääsen vihdoin kertomaan varsinaisesta maantiepyöräilystä. Osaanko ajaa ryhmässä? Minkälaisia reittejä ajellaan? Opinko nuo käsimerkit? Onko hiilikuiturunkoinen pyörä unelmien täyttymys? Toimivatko leveämmät renkaat? Ja varmasti paljon muuta. Varsinainen starttikin alkaa jo häämöttämään ja fiilis on odottavalla kannalla. Mielessäni pohdiskelen, että tuleeko matkasta minulle ”Via dolorosa”, ”Highway to hell”, ”Mökkitie” vai ”Moottoritie on kuuma”. Niin tai näin, tästä tulee huikea kesä!

​Lue muita Kunnon haaste -blogikirjoituksia >>