Ei pelkästään henkilökohtainen asia

Team Rynkebyn toiminnalla on kaksi merkittävää tarkoitusta. Syöpälasten ja heidän perheidensä tukeminen sekä toisaalta pyöräilyyn osallistuvien fyysisen kunnon kohottaminen. On selvää, että nämä molemmat tavoitteet kulkevat käsi kädessä. Ilman näkyvää hanketta olisi hankala kerätä varoja ja toisaalta fyysisen kunnon kohottamiseen, ainakin minun kohdallani, tarvitaan riittävän merkittävä ja sitouttava haaste; Pyöräretki Pariisiin!

Tällä hetkellä projektissa on menossa peruskunnon kehittämisen lisäksi varojen kerääminen. Olen hieman sivusta seurannut erään tuttavapiiriin kuuluvan perheen lapsen syöpätaistelua. Se kyllä mullistaa perheen elämän ja arvot menevät uuteen järjestykseen. Toisen vanhemmista on käytännössä jätettävä työnsä ja huolehdittava lapsen hyvinvoinnista ja turvallisuudentunteesta. Kiireinen ja hektinen elämä pysähtyy ja toivotaan, että myös aika pysähtyisi tai kelloa voisi jopa vääntää ajassa takaisin päin. Suomessa kyllä varsinainen hoitotyö toteutuu hienosti julkisen terveydenhuollon kautta, mutta perheet tarvitsevat myös muuta sairauteen liittyvää tukea. Sitä tarjoaa Sylva ry. Team Rynkebyn tukijoiden rahat menevät siis lyhentämättöminä Sylva ry:n toiminnan tukemiseen.

Myös osallistujien fyysisen kunnon kehittämisellä on merkitystä. Liikunnalla on todettu olevan huomattava vaikutus ihmisten terveyteen. Se ehkäisee mm. sydän ja verisuonitauteja, dementiaa ja Alzheimeria sekä tyypin 2 diabetesta. Nämä edellä mainitut taudit tulevat ennusteen mukaan räjähtämään käsiin, ja olisikin syytä pyrkiä tätä ennalta ehkäisemään. Liikunta ei takaa mitään, mutta toisaalta sillä on todettu olevan merkittävä hyöty näiden sairauksien ehkäisyssä.
 
Isälläni todettiin viitisen vuotta sitten Alzheimerin tauti. Se on valitettavan kavala sairaus, toki potilaalle itselleen, mutta erityisesti läheisille. Toistuvasti samoihin kysymyksiin vastaileminen sekä arvosteleva ja kulmikas käytös vievät samassa taloudessa asuvat hermoromahduksen partaalle. Omaishoitajana toimiva äitini ei potilaalta kiitosta saa vaan vastailee samoihin kysymyksiin ja hämmästelee siippansa muuttunutta käytöstä.
 
Tämä vain esimerkkinä, kun yleensä ajatellaan, että terveys on jokaisen henkilökohtainen asia. Ei se ole! 
 
Itselläni liikunta on aktiiviaikojen jälkeen ollut säännöllisen epäsäännöllistä. Aina tulee innostuttua jostakin lajista ja sitten harrastettua sitä muutama viikko hullun lailla, kunnes taas muut kiireet vievät mennessään. Terveysliikunnan kannalta on kuitenkin tärkeämpää liikkua säännöllisesti. Ei tarvitse mennä edes verenmaku suussa, kunhan liikkuu. Siksi tällainen pitkäkestoinen projekti sopii minulle. Jo nyt havahdun silloin tällöin miettimästä, että miten saan liikunnan jatkumaan Pariisin reissun jälkeen. Pitänee ryhtyä pohtimaan jo seuraavaa isoa haastetta. 

Lue muita Kunnon haaste -blogikirjoituksia >>