Monttuja matkassa

​Mike von Wehrt

Matka kohti Giro di Locus-kiertuetta jatkuu ja ensimmäiset treenikilometrit on poljettu. Poljettujen kilometrien perusteella olen tehnyt havainnon, että talven jäljet näkyvät varsin selvästi liikenneverkostoissa. Menneenä talvena olosuhteet ovat kohdelleet tiestöä erittäin rankalla kädellä ja moni tienpätkä vaikuttaakin enemmän emmental-juustolta kuin moderniin yhteiskuntaan kuuluvalta liikenneväylältä.

Reikäiset ja huonokuntoiset tiet aiheuttavat monenlaisia ongelmia. Autoilijalle reikäinen tie aiheuttaa helposti vaaratilanteita sekä mahdollisia vannevaurioita. Myös ajomukavuus on kaukana, kun pitää kieli keskellä suuta yrittää väistellä eteen tulevia monttuja.  Polkupyöräilijälle huonokuntoinen tie on luonnollisesti vielä isompi kärsimysnäytelmä. Jyrkkäreunainen reikä tiessä saattaa kohdalle osuessaan rikkoa pyörän kiekot tai vielä pahempaa, heittää kuskin tangon yli tienpenkalle.
​
Vappuaaton Karjalaisessa kerrotaan, että noin joka viides saa korvausta huonokuntoisen tien aiheuttamasta vahingosta. Jutussa viitattiin Lapin ely-keskuksen vajaaseen 2000 korvaushakemukseen. Todellisuudessa uskon, että vahinkojen määrä on huomattavasti suurempi, mutta aika harva lähtee korvauksia hakemaan. Moni kokee reikään ajamisen olevan omalla vastuulla eikä siten viitsi lähteä hakemaan korvauksia.

Hyväkuntoiseen tie- ja katuverkoston ylläpitoon pitää panostaa

Niin tai näin, korvaukset ovat vain yksi puoli asiassa. Hyvin hoidetut tie- ja katuverkostot luovat yleistä mielikuvaa viihtyvyydestä. Hyvinvointiyhteiskunnan perustunnusmerkki on hyväkuntoinen ja käyttökelpoinen infrastruktuuri. Hyväkuntoiseen tie- ja katuverkoston ylläpitoon pitää panostaa. Kun katuja rakennetaan ja kunnostetaan, tulee tehdyt toimenpiteet dokumentoida ja viedä sijaintipohjaiseen rekisteriin. Dokumentaation pohjalta voidaan arvioida ja suunnitella toteutettavat ylläpitotyöt. Kun infraa hoidetaan asianmukaisesti ja suunnitelmallisesti vältytään yllättäviltä vahingoilta ja toisaalta voidaan ennakoida riskialueita.
​
Heikkokuntoinen infrastruktuuri on myös muuttanut Giro di Locus-kiertueeseen valmistautumista. Ensi lenkit on tehty niin sanotuilla ”läskirenkailla” (28 mm), kun uudet, 300 g kevyemmät kiekot ja hoikan kapeat renkaat odottavat vielä alle pääsyä. En ole raaskinut niitä vielä laittaa alle, koska tiet ovat olleet niin huonossa kunnossa. Niin ja toisaalta en myöskään siksi, että kuljettajan talvipaino on vielä aika lähellä kiekkojen kantokykyä. Pitäisi siis jollakin ihmeen keinolla päästä eroon talven suojaksi kertyneestä rasvapeitteestä. Mutta eiköhän ne kilot tästä taas lähde, kun pääsee vauhtiin.

Jaa, että mikä Giro di Locus?

Jaa, että mikä Giro di Locus? Se on roadshow, jossa käydään aamiaisseminaareissa esittelemässä modernia tapaa ylläpitää paikkatietoja pilvipohjaisesti. Samassa yhteydessä käydään läpi infraomaisuuden hallintaan liittyviä mahdollisuuksia, mitä tämä pilvipohjainen ratkaisu tarjoaa. Kiertue kulkee Espoosta Lahden kautta Tampereelle ja viimeinen tilaisuus on Turussa. Pääosa Trimblen osallistujista siirtyvät paikkakunnalta toiselle polkupyörällä ja näin kantavat osaltaan vastuuta polkupyörän käytön lisäämisestä arkiliikunnan välineenä. Se, tuleeko tästä tapa, jää nähtäväksi!

<< Edellinen

Seuraava >>

Klikkaa tästä kiertueen sivulle ja ilmoittaudu mukaan!