Toijalan poikana on tullut junalla kuljettua, mutta alle kymmenen kertaa viimeiseen kymmeneen vuoteen. Paikallisliikenne täällä pääkaupunkiseudulla on tuttua, mutta muualla suomessa ei siihenkään ole tullut kajottua. Jaa, kerran menin Oulussa paikallisbussilla.
Aikaa menee enemmän kun omalla autolla, mutta toisaalta matkalla voi kirjoitella ja valmistella asioita.
Noh, onhan se helppoa kulkea omien aikataulujen mukaan ja hypätä omaan autoon. Myös matkatavaroiden suhteen ei tarvitse kainostella kun sulloo vaan auton takakontin täyteen tavaraa. Autossa voi myös kätevästi puhua puhelimessa ja hoidella verbaalisesti työasioita. Sen sijaan sähköpostien kirjoittelu ei siellä onnistu. Puheentunnistuksessa on vielä ainakin suomenkielellä tekemistä.
No toukokuussa kokeiltiin, että miten pyörällä toimisi työmatkojen kulkeminen. Plussana oli hyötyliikunta ja tietty vapaus, mutta miinuksena toki kohtuu verkkainen eteneminen. Nyt kun hypätään julkiseen liikenteeseen, niin ollaan varmaan jossain autoilun ja pyöräilyn välissä. Aikaa menee enemmän kun omalla autolla, mutta toisaalta matkalla voi kirjoitella ja valmistella asioita. Myös tarvittaessa voi ottaa pienet nokkaunet, jotta jaksaa paremmin arjen aherruksessa. Sen sijaan puhelimessa kailottaminen ei junassa tai bussissa oikein toimi. Sen kerran kun vuoden sisään olen junalla mennyt, niin löysin itseni sellaisesta pienestä puhelinkopista vaunun perältä ja siellä oli vähintään 45 astetta lämmintä. Kanssamatkustajien ilmeitä tulkitessani havaitsin myös, että ei äänieristyskään tainnut toimia. Testaamme matkan aikana, voiko Trimble Locusta käyttää junassa ja miten kaupunkimallin
|
|
