Totta vai tarua

Mike von Wehrt

​Haaveilu on hyödyllinen ominaisuus. Mielikuvia luomalla kukin voi paeta todellisuutta ja hypätä helposti vaikkapa toiselle puolelle maailmaa tai universumia. Jokaisella on varaa kuvitella kotipihaan upea Porsche tai miettiä, millaista olisi asua linnassa. Suunnittelijalle mielen leikittely on välttämätön työkalu, jonka avulla voi lähteä luonnostelemaan visiosta todellista kohdetta. 

Kaupunkisuunnittelijan pitää pystyä lukuisista tietolähteistä koostettavan tiedon avulla miettimään, miltä tuleva kaava rakennettuna näyttää. Arkkitehdin tulee sovittaa uusi moderni rakennus mahdollisimman hyvin olemassa olevaa ympäristöä kunnioittaen.

​Mutta vaikka suunnittelijalla olisi kuinka vahva visio tulevasta, tulee se pystyä perustelemaan myös muille.

Olisi aika vaikea lähteä toteuttamaan esimerkiksi asemakaavaa, jos sen ainoa luonnos sijaitsee suunnittelijan päässä. Tietotekniikka on syrjäyttänyt kynän ja paperin, mutta aika pitkään koneellakin tehdyt toteutukset ovat olleet piirroksia. Ongelmana tällöin on tiedon edelleen hyödyntäminen ja visualisointi vaikkapa 3D-muodossa. Piirretty kohde on vain viiva ilman merkitystä, ja tällöin sitä ei voida hyödyntää järkevästi koneellisesti. Sen sijaan mallinnettu kohde tietää olevansa esimerkiksi rakennuksen sokkeli, ja tällöin sitä voidaan tietoteknisesti hyödyntää sekä rakentamisen automaatiossa että 3D-visualisoinnissa. Puhutaan tietomallintamisesta.

Tietomalli lisää huikeasti tiedon käyttömahdollisuuksia. Rakentamisen automaatio ja esimerkiksi 3D-tulostettu talo ovat suuria mahdollisuuksia taloteollisuudelle, mutta tietomalli parantaa myös suunnittelun vuorovaikutusta. Tietomallipohjaisesta suunnitelmasta voidaan helposti tuottaa lisätyn todellisuuden (Augmented reality, AR) ratkaisuja. Lisätty todellisuus on sekoitus todellista maailmaa ja tietokoneella tuotettua virtuaalimaailmaa. Tekniikan avulla pystytään siis liittämään esimerkiksi suunniteltu talo virtuaalisesti todelliseen ympäristöön tai katselemaan asemakaavavarauksia ja massamalleja olemassa olevan ympäristön keskellä.

Yksi uusimmista lisättyä todellisuutta hyödyntävistä vempeleistä on Microsoftin kehittelemät HoloLens-lasit. Ne ovat vähän kuin aurinkolasit, ja niiden läpi näkee todellisen maailman. Kytkemällä lasit langattomasti tietokoneeseen hypähtää näyttöön vaikkapa rakennemalli, jota voi lähteä asemoimaan todelliseen ympäristöön mittasuhteita tarkastellen. Malli siis piirtyy lasien näytölle samoin kuin hävittäjälentäjille projisoidaan lentokypärään asejärjestelmät ja uusimpien henkilöautojen tuulilasiin mittaristo.
 
Kun testasin HoloLens-laseja, oli kokemus mielenkiintoinen ja toisaalta epätodellinen. Talon rakennemalli (Building Information Model, BIM) nökötti työpöydälläni, ja pystyin käsin tarttumaan sen rakenteisiin ja siirtelemään sitä paikasta toiseen.  Klikkailemalla sormilla ilmaa sain myös kohteiden ominaisuustietoja näkyviin ja pystyin tarkastelemaan rakenteen materiaaleja sekä tekemään mittauksia. Toki lasien kanssa toimiminen vaatii pientä harjaantumista. Operointi edellyttää katseen ja sormien välistä yhteistyötä, ja on kieltämättä vähän hassun näköistä, kun yrität zoomata sormilla mallia, jota kukaan ympärillä oleva ei näe. Toisaalta ryhmä, joka käyttää HoloLens-laseja ja tarkastelee yhtäaikaisesti kohdetta, saa hyvän ja yhtenäisen käsityksen suunnitelmasta sen todellisessa ympäristössä.
​
Suunnittelu on selkeä käyttökohde HoloLens-laseille. Mutta miten laseja pystyisi hyödyntämään esimerkiksi infraomaisuuden ylläpidossa tai paikkatietoaineistojen keräämisessä? Voisiko niiden avulla tarkastella tonttijakoja tai jopa toteuttaa niitä? Se varmaan selviää aikanaan, mutta nyt ensin täytyy vaan rohkeasti ryhtyä käyttämään lisätyn todellisuuden ratkaisuja. Kokeilemalla teknologia tulee tutuksi ja sovellukset sen ympärillä kehittyvät!

Kiinnostaako 3D aiheena? Lue lisää blogikirjoituksia täältä >>