Kaupunkimalli ei ole vain katsojan silmissä

Mike von Wehrt

​Kaupunkikokonaisuuksien sekä yksittäisten rakennustenkin tarkastelu lintuperspektiivistä on kiinnostanut ihmisiä jo pitkään. Useissa kaupungeissa löytyy vieläkin styroksista tai puusta rakennettu keskustakokonaisuus, jota pääsee kaupungintalon aulassa ihastelemaan. 
Nykyisellään uusia puumalleja tehdään vähemmän. Niiden tekeminen on melko kallista ja muutosten hallinta haastavaa. 

Kuva: Turun kaupunki

Siihen nähden mielenkiintoista oli, kun pääsin toissa kesänä tapaamaan maailmankuulua arkkitehtia Frank Gehryä. Digitaalisen suunnittelun lisäksi hänen tiiminsä tekee edelleen pääosan suunnitelmistaan myös puusta. Yhdestä rakennuksesta syntyy kymmeniä erilaisia malleja, ja niitä sitten tarkastellaan suuren hallin pöydillä. No, tuon tason arkkitehtitoimisto ei varmaan joudu pohtimaan kustannuksia vaan malleilla varmistetaan, että kaikki näyttää ja vaikuttaa juuri sellaiselta kuin pitääkin.

Kaupunkimallit tehdään nykyään pääasiassa digitaalisesti. Mallien luontiin on erilaisia keinoja, ja näyttävän mallin pystyy luomaan kohtalaisen nopeasti. Toteutukseen voidaan käyttää mm. pistepilviä tai valokuvia sekä näiden yhdistelmiä. Tällaisen graafisen mallin avulla voidaan esitellä kaupunkia yleisesti. Lentely tietokonevälitteisesti keskustan yläpuolella voi auttaa perustelemaan isoja muutosprosesseja tai innostaa investoijia sijoittamaan kaupungin kehittämiseen. Ja onhan se aina kiva katsoa, miltä kokonaisuus eri kulmista näyttää.

Näyttävien mallien lisäksi kaupungeista tarvitaan tietomalleja, jotka sisältävät paljon muutakin kuin vain kauniin ulkokuoren. Nämä mallit ovat mittatarkkoja, ja esimerkiksi rakennuskohteet sisältävät kolmiulotteisen hahmon lisäksi paljon muitakin ominaisuuksia kuten seinätekstuurit, rakenteiden tiedot, rakennus- ja huoneistotiedot sekä asukastiedot. Kaupunkimalliin voidaan perusominaisuuksien lisäksi liittää myös osia, jotka ovat piilossa. Tällaisia ovat mm. sähkö-, vesi- ja viemärijohdot sekä erilaiset kaapelit. Kokonaisuutta voidaan täydentää lisäämällä esimerkiksi puita, muita kasvillisuus- ja istutustietoja, sadevesikaivoja sekä vaikkapa rotvallin reunat.

Tietomalliin perustuvan kaupunkimallin hyödyt ovat myös siinä, että suunniteltuja kohteita voidaan tarkastella osana todellista ympäristöä. Eli kun tehdään uutta kaavaa, niin voidaan lisätä suunnitellut kohteet massana ja arvioida niiden vaikutusta ympäristöön. Kun kaava on hyväksytty ja rakennusten suunnittelu käynnistyy, voidaan kohteet lisätä tietomalliin ja tarkastella entistä yksityiskohtaisempaa kokonaisuutta. Valmis rakennus siirtyykin sitten osaksi mallia kantakarttaprosessin tuotoksena. Toki voisi käyttää myös rakennuksen tietomallia, mutta tällöin siitä pitäisi vielä valmistuttuaan tehdä toteutumamalli. Näin se vastaisi täsmällisesti toteutusta ja olisi hyödyksi myös muuten rakennuksen elinkaaren aikana.
​
Kaupunkitietomallit eivät siis ole vain sitä miltä ne näyttävät. Niiden tulee perustua semanttisiin tietoihin, jotka ovat siirrettävissä rajapintojen avulla eri järjestelmiin. Mitä yksityiskohtaisempaa tietoa malli sisältää, sen monikäyttöisempi se on suunnittelun apuvälineenä. Mallin ylläpitokaan ei tule ylivoimaisen kalliiksi, kun se perustuu kaupunkien lakisääteiseen tehtävään, kantakartan ylläpitoon. Jos ryhdyttäisiin ”nysväämään” elokuvista tuttuja yksityiskohtaisia malleja, eivät yhteiskunnan rahat sitten muuhun riittäisikään. Kauniiden yksityiskohtien sijaan kaupunkien mallintamisessa pitää keskittyä tarkoituksenmukaisuuteen ja jatkohyödyntämiseen. Tällainen älykäs malli maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin.

​Kiinnostaako kaupunkimalli aiheena? Lue lisää blogikirjoituksia täältä >>