Julkiset hankinnat

Mike von Wehrt

Keväällä Espoossa bussikuskit lakkoilivat. Syynä tähän oli se, että julkisen hankintakilpailutuksen hävinnyt yritys siirsi kalustoansa ja henkilökuntaansa kilpailun voittaneelle yritykselle. Työntekijät epäilivät voittaneen yrityksen välttelevän osittain työnantajan velvollisuuksiaan. Tuntematta tapausta sen tarkemmin tulee siinä kuitenkin julkisten hankintojen nurja puoli hyvin esiin. Miten voi pärjätä kilpailutuksissa järkevällä katteella? Toinen ihmetystä herättävä asia on, että miten voi hankkia valmiin tuotteen suosimatta ketään toimijaa.

​Jälkimmäistä kuvaa mielestäni hyvin kotoisesta hankinnasta johdettu tarina. Päätin jokunen vuosi sitten toteuttaa jo pitkään mielessä olleen hankinnan ja ostaa ilmalämpöpumpun. Hankinta tapahtui kohtalaisen yksinkertaisesti. Mietin, mitä tarvitsen, googlasin, käytin myyjien asiantuntemusta ja pyysin parista paikasta tarjouksen. Tarjousten hintaluokka oli kokolailla ok. Valitsemani yritys pystyi toimittamaan laitteen toivottuna ajankohtana, joten tein kaupat.

Miten tämän tyyppinen hankinta sitten menisi julkisena hankintana?

Perustaisimme kotona työryhmän, jonka tehtävänä olisi määritellä mahdollisimman tarkasti laitespeksit. Tutustumalla kaikkiin tarjolla oleviin laitteisiin miettisimme omaan ideologiaamme pohjautuvat maksimaaliset kulutuslukemat, äänen voimakkuudet, laitteen koon ja sisäyksikön ulkonäön. Työryhmän tulos käsiteltäisiin maanantain iltapalan yhteydessä koko perheen voimin, ja pienten viilausten perusteella päätyisimme lähettämään tarjouspyynnöt vähintään kolmeen yritykseen, mieluiten viiteen.

Kahden viikon tarjousaikana vastaisimme mahdollisiin toimittajien kyselyihin tai tarkennuspyyntöihin vain kirjallisesti, emme puhelimitse. Pakollisten vaatimusten osalta olisi luonnollisesti selvää, että niitä ei tässä vaiheessa voisi enää muuttaa tai korjata.
Neljästä vastaanotetusta tarjouksesta, kaksi hylättäisiin suoraan. Toisen ääni nimittäin ylittäisi maksimirajan desibelillä ja toisen kulutus olisi 0,12 kWh liian suuri. Jäljelle jääneistä kahdesta valittaisiin sitten halvin. Speksejä tehdessä ei hyödynnettäisi olemassa olevia tuotteita vaan määriteltäisiin oma tahtotila, joten räätälöitävän laitteen hinta ponnahtaisi luonnollisesti kolminkertaiseksi verrattuna valmiiseen tuotteeseen. Hankinta-asiakirjojen allekirjoituksen jälkeen havaittaisiin ongelmia, koska laite ei vastaisi toimittajan normaaleja tuotteita ja toimitusaika venähtäisi vaivihkaa vuodelle 2020. Tuolloin huomattaisiin, että uutta kirjahyllyä tilattaessa ei muistettu huomioida tulevan pumpun tilantarvetta ja…

Noh, juttuhan on täysin kuvitteellinen, eikä tällaista todellisessa elämässä voi tapahtua. Mutta joskus kuitenkin miettii, että miten hankintalakia voisi saada tarkoituksenmukaisemmaksi. Ja erityisesti palvelemaan tuotepohjaisia hankintoja!

Kiinnostaako hankintalaki aiheena? Lue lisää blogikirjoituksia täältä >>