Eeämmät ovella

Mike von Wehrt

Tällä viikolla alkavat jalkapallon EM-kisat Ranskassa. Arvokisalopputurnaukset ovat siinä mielessä ihmeellinen tapahtuma, että sohvien miehet moninkertaistuvat kuin taikaiskusta. Itse en juurikaan seuraa jalkapalloa seurajoukkuetasolla, mutta kun EM-kisat alkavat, niin todennäköisesti linnoittaudun mahdollisuuksien mukaan TV:n edustalle seuraamaan otteluita. Empiirisen tutkimuksen perusteella en ole ainoa.

Mikäköhän tämän ilmiön oikein saa aikaiseksi? Jalkapalloahan tulee TV:stä joka ilta, ja kun Euroopan sarjat päättyvät, Suomen sarjat alkavat. Pallo on aina pyöreä, eikä niissä varmaan pelillisestikään niin valtavaa eroa ole. 

​Suomalaisia ei ole toistaiseksi päässyt kannustamaan alkukarsintoja pidemmälle, joten menestystäkään ei voi laskea seuraamista lisääväksi tekijäksi.
​ 
Yhtenä vaihtoehtona pidän innostusta. ​​

Euroopan parhaat, miljoonia tienaavat pelaajat hyppäävät sivuun seurajoukkueistaan ja taistelevat täysillä maansa puolesta. Arjen puurtaminen muuttuu kuukauden mittaiseksi, ainutlaatuiseksi kokemukseksi ja paremmuudesta mitellään suurella sydämellä. Se innostuneisuus tarttuu myös miljooniin otteluita seuraaviin katsojiin ja saa aikaan tietynlaisen joukkohysterian, jossa jalkapallosta tulee osa päivittäistä vuorovaikutusta niin töissä kuin vapaa-ajallakin. 

Organisaatioiden kehittäminen on toisinaan myös arjessa puurtamista. Muutoksen tekeminen on haastavaa, ja usein syynä on se, että innostus puuttuu. Pelataan runkosarjaa seurajoukkueessa, eikä muutoksen puolesta taistelemiseen löydy ylimääräistä virtaa. Miten EM-turnauksen kaltainen innostus saataisiin aikaan työpaikalla ja sitä kautta suoritukset uusiin sfääreihin?

Innostusta tarvitaan mm. uusien tietojärjestelmien käyttöönotossa. On helppoa ottaa uusi järjestelmä käyttöön ja jatkaa tekemistä kuten ennenkin. Ei tule tehtyä virheitä, mutta toisaalta tuottavuus ja hyödytkään eivät tule esille. Uusia prosesseja mietittäessä tulisi hypähtää ulos perinteisistä toimintamalleista ja miettiä asioita ihan uusista näkökulmista. Ovatko kaikki nykyprosessin mukaiset toimenpiteet välttämättömiä? Pitääkö asioista pitää kiinni, koska aina on toimittu näin?

"Muutoksen tekeminen on haastavaa, ja usein syynä on se, että innostus puuttuu."
​

Mutta kyllä näitä lopputurnaustunnelmia koetaan työelämässäkin. Hyviä aikaansaannoksia on saavutettu mm. sähköisten asiointipalveluiden saralla. Rovaniemellä on jo muutamia vuosia käytetty rakennusvalvonnan sähköistä asiointia, mutta tänä vuonna innostuksen siivittämänä on saatu tuloksia aikaan.

Luvat käsitellään 100 %:sti sähköisessä ympäristössä, ja vaikka asiointipalvelun käyttö on toistaiseksi vapaaehtoista, on hakemuksistakin noin 50 % haettu asiointipalvelun kautta. Pienillä tiedotus- ja toimintatapamuutoksilla on saatu aikaan ilmiö, jonka avulla voidaan mullistaa lupakäsittely. 

Oulussa rakennusvalvonnan sähköinen asiointi on ollut käytössä vasta vuoden, mutta kaikki luvat digitalisoidaan sähköiseen palveluun ja myös hakemuksista suurin osa tulee asiointipalvelun kautta. Koska uusi toimintamalli on saatu tehokkaasti liikkeelle, on pystytty myös muuttamaan prosesseja perustuen digitalisaation mahdollisuuksiin. Perinteiseen paperiprosessiin liittyvien dokumenttien tarve on uudelleenarvioitu, ja on luovuttu sellaisista, jotka eivät prosessin kannalta ole enää oleellisia. Säästöjä uusien toimintamallien kautta on saavutettu jo useampia henkilötyövuosia.
​
On siis tärkeää innostua aina silloin tällöin. Innostuksen kohteena voi olla jalkapallo, tietojärjestelmä tai vaikka blogin kirjoittaminen. Tosia-asia kuitenkin on, että intohimolla voi korjata monia puutteita ja saada aikaan jotain suurta.

​Kiinnostaako sähköinen asiointi aiheena? Lue lisää blogikirjoituksia täältä >>